Palapeli

Palapelin historiaa

Palapelit ovat satojen vuosien ikäisiä älypelejä. Tämänhetkisten tietojen valossa palapelit ovat lontoolaisen kartantekijän ja kaivertajan, John Spilsburyn, vuonna 1760 keksimiä ajantappovälineitä. Kartantekijä älysi eräänä päivänä modifioida tekemäänsä karttaa kaivertamalla sen puuhun ja sahaamalla huolellisesti kartassa maan rajojen väliset alueet, joista muodostui erikokoisia ja -näköisiä palasia. Lopputuote oli opettavainen peli, jota käytettiin ensimmäistä kertaa Britanniassa asustelleiden lasten opettamiseen — lapset saivat tällä tavoin havainnollistetusti käsityksen minkälainen maailma on.

Vuoden 1880 tienoilla kehittyi sahaamiskalusto, joka mahdollisti osaltaan aikaisempaa tehokkaampien raajojen amputaatioiden lisäksi hienompien palapelin palasten sahaamisen. 1800-luvun loppuvaiheilla sahauslaitteiden ohessa kehittyi myös palapelien valmistusmateriaali, nimittäin vaneri, jonka pintaan pystyttiin maalaamaan ja liimaamaan kuvioita mistä aiheesta tahansa. Näissä vanhimmissa vanerista valmistetuissa palapeleissä näkyy edelleen palapelien taustapuolella mustia reunaviivoja. Nämä mustat reunaviivat nimittäin ovat niitä merkintöjä, joiden avulla pelin valmistaja osasi sahaansa vanerilla kuljettaa.

Pahvisten palapelien tulo

Pahvista valmistettuja palapelejä alkoi ilmaantumaan Eurooppaan 1800-luvun lopussa. Tällaiset palapelit olivat jo ehtineet vakiinnuttaa asemansa lasten leikkikaluina ja opetusvälineinä. Uuden vuosisadan alussa elivät rinnakkain vielä pahviset ja puiset palapelit. 1900-luvun alussa puupalapelit olivat yleisimpiä, sillä asiakkaat eivät halunneet lapsilleen halvempia pahvisia palapelejä. Toinen syy pahvisten palapelien aseman heikkouteen tässä vaiheessa selittyi sillä, että pelejä myyneet tahot nettosivat enemmän myyntivoittoja myydessään kalliimpia puisia kuin halvempia pahvisia palapelejä.

Palapelit aikuisille

Aikuisten "leikkikaluiksi" palapelit tulivat 1930-luvulla, kun palapeliala kehittyi ja kasvoi. Osa valmistajista hoksasi aukon kysynnässä, nimittäin haastavien palapelien tarjonnan vähäisyyden, jota ryhdyttiin hyödyntämään. Aikuisten palapeleistä tehtiin aiheiltaan kiehtovampia ja haastavia kasattavaksi. Erityisesti Yhdysvalloissa ensimmäisen suuren laman aikaan palapelit olivat kysyttyä tavaraa, sillä huolimatta maan talousahdingosta, kansalaiset halusivat viettää laatuaikaa palapelien parissa. Eräät yritykset myivät palapelejä hammasharjojenkin kylkiäisinä. Osa asiakkaista hankki viikoittain uusia palapelejä, joita he saattoivat pelata yksin tai ryhmässä. Palapelit kulkivat lisäksi usein ystävältä toiselle sen jälkeen kun sen haltija oli saanut palapelin kasatuksi.